En ole laisinkaan yökerhoihminen. En oikein käsitä miten niissä käyttäydytään. Jos esimerkiksi pyritään naisia iskemään niin en ole iskijätyyppi, en osaa, en taida, en kykene. Minussa on kyllä romantiikan taju, hellyyden, herkkyyden, vivahteiden. Halu löytää luottamuksellinen suhde. Yhä vieläkin yli kuusikymppisenä. Kai seniorit heiluvat yökerhoissakin nivelet naksuen. En tiedä, en ole käynyt katsomassa.

 

Omat vaikeat vaiheeni - hyvin vaikeat - osoittivat suuntanuolta kohti ortodoksista kirkkoa ja sinne teinkin taipaleeni luterilaiselta perustalta.

 

Näen hyvinkin haasteellisia unia, jotka liittyvät ortodoksiseen puitteistoon.

 

Olen kamppaileva ja äkäilevä kristitty. En seesteinen sellainen. En varsinkaan siihen mittaan, että pystyisin päsmäröimään toisille.

 

En ole aikoihin käynyt kirkossa ja aikoihin mahtuu tietysti kulkutautipandemia. Muistelen sen aikana käyneeni vain kerran kirkossa.

 

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet selittämättömän fyysisesti kivuliaita. Siihen sopii toivoa ja rukoilla parempaa, uusia aikoja.

 

Ymmärrän uskonnottomuutta tai vähäuskoisuutta. Mutta en ymmärrä uskonnottomutta, joka johtaa kevytmieliseen suhtautumiseen uskonnollisia kohtaan. Kun uskonto on perustaltaan elämäntapa ja ajattelutapa niin sitä ei saisi vähätellä. Ihmiset kantavat mukanaan ajattelutapojaan ja joskus sisällöt ovat hyvinkin mietityttäviä.

 

Uskonnolliset ihmiset eivät noin vain muutu, heitä sitovat uskonnosta nousevat elämän normit ja rooliodotukset, roolipaineet. Jos esimerkiksi naisen edellytetään käyttäytyvän tietyllä tavalla niin hän ei käyttäydy toisella tavalla maasta toiseen liikkuessaan.

 

No niin, yökerho ei ole siis asia mitä tässä ensi hätiin kaipaisin. Eivätkä yökerhot kuten sanottu ole vetäneet minua koskaan puoleensa.

 

Sekä kirkot että yökerhot ovat paikkoja, jotka on huomioitava elämän arjessa täällä elonkehässä missä on kulkutautipandemia eikä sitä suinkaan suhteessa väestömäärään ja liikkuvuuteen ja luonnontieteelliseen tietoon ole pidettävä yllätyksenä.

 

Jos puhutaan esikuvallisuudesta niin saisin olla toki esikuvallinen. Se seesteinen kristitty, joka kulkee vakaasti kohti kirkkoa.