Olen taisteleva kristitty. Se merkitsee sitäkin, että tinttailen ja taistelen uskonopin sisällön kanssa. Niin on elämä minua kohdellut, että siitä on seurauksena taisteleminen.

 

Siis tämä elämä, jota ihmettelen ja olen valmis näkemään sen pyhänä, vaikka luonto on täynnä taistelua silloinkin kun se tahdotaan havaita pelkkänä postikorttimaisemana.

 

Tubessa on kaikenlaisia lopunajan julistajia. He huomaavat merkkejä lopun ajasta ja sitten se johtaa mielestäni vieraantumiseen ja välinpitämättömyyteen.

 

En pysty vieraantumaan ihmisen olemuksesta mihin täytyisi kuulua järjen käyttäminen ja vastuun kantaminen, huolehtiminen.

 

Eläkkeelle jääminen ei tarkoita sitä, että perse menee homeeseen. Eläkkeellä on mahdollista tutkia asioita. Yötä päivää, jos tahtoo.

 

Blogissani soi jatkuvasti hälytyskello, joka ei ole suloista joulukellon tiukutusta.

 

Lihavoiden:

 

ILMASTONMUUTOSTA JA IHMISTSUNAMIA ON KÄSITELTÄVÄ SAMASSA LAUSEESSA.

 

Sanan pyhä paikalle voi laittaa sanan arvokas. Tämän sanan tulisi sitoa tänään kaikkia planeetan ihmisiä. Heräämään, havahtumaan, hätkähtämään.

 

Ei tarvita uskonnollista vakaumusta, jos se ei mitenkään sijaitse likellä.

 

Mitä elämä on? Mikä on ihmisen osa? Mikä on ihmisen vastuu? Mitkä ovat ihmisen mahdollisuudet?

 

Kun kysymyksiä miettii niin ei jouda olla vieraantunut.

 

Meillä ei olisi aikaa itsepetokseen ja satuiluihin.

 

SIVISTYSMAISSA ON TAPAHTUNUT PSYKOOTTINEN SIIRTYMÄ.

 

Sekin lihavoiden prosessista, joka on käynnissä.

 

Psykoottisuutta, vieraantuneisuutta…

 

Yhä ja aina, Pekka Kuusi. Hänen teoksensa Tämä ihmisen maailma julkaistiin kohta 40 vuotta sitten. Se merkitsi erästä sivistysajattelun huipentumaa. Sen jälkeen sivistysajattelu ei kirkastunut vaan alkoi psykoottinen siirtymä.

 

Psykoottisessa siirtymässä on näennäistä järkevyyttä mutta kun sitä hieman raaputtaa niin sen alta paljastuu psykoottisuus.

 

Psykoottista siirtymää kuvaa väärinpäin kääntynyt pyramidi. Tehköön joku kuvataiteilija tästä maalauksen.