Jos ajatellaan sellaista kuin yksinäisyyttä niin sen kokeminenhan ei ole sidottu yksinolemiseen. Että kun elää yksin niin tuntee itsensä yksinäiseksi. Voi toki tunteakin.

 

Parisuhteessa on mahdollista kokea yksinäisyyttä, perheessä, työpaikalla…

 

Otsikossa on sana yksinoleminen.

 

Katsoisin, että ihmistä täytyisi opastaa jo varhain yksinolemisen mahdollisuuksiin.

 

Kun ihminen osaa olla yksin ja viihtyy yksinolemisessaan niin silloin hänellä on perusta silloin kun ihmissuhteissa tulee pettymyksiä.

 

Ongelma on tietysti epätoivo ja epätoivossa kasvava tarrautuminen. Silloin ihminen alkaa toistaa ihmissuhdevirheitään.

 

Yksinolemista ei pitäisi markkinoida lamaantumisen vaan toiminnan kautta.

 

On mahdollista kehittää toiminnallisia sisältöjä. Tutkia, selvittää, oppia asioita yksinollessaan.

 

*

 

Joku on epätoivoinen ja tarrautunut avioliitossaan mutta pelkää yksinolemista niin, että kehno avioliitto jatkuu.

 

*

 

Olen jotenkin aistimassa yksinolemisen vastaista ideologiaa. Suorastaan. Saatan hyvinkin olla väärässä mutta otin asian puheeksi.

 

Luulen, että pandemian aikana on kirjoitettu yksinolemisesta aika vivahteettomasti. En tiedä.

*

 

Yksin ollessaan ihminen voi löytää itseään ja terveitä rajojaan. Lisätä arvostelukykyään.