Sanotaan: "Hän on yhtenä kysymysmerkkinä."

 

Siihen voisi lisätä jatkon: "Hän on yhtenä kysymysmerkkinä elämän edessä."

 

Tämä ilmaisu on itselleni yhä todellisempi - mitä totuudellisempi olen itselleni.

 

Varmuus on vierasta. Erittäinkin uskonvarmuus.

 

Voisin jostain tulokulmasta nähdä itseni sielunhoitajapappina mutta en opillisena pappina, julistajapappina, järjestelmän opettajapappina.

 

Olen kokenut elämässäni niin paljon, etten voi koskaan unohtaa, että näppäimistöllä on myös ?-merkki.

 

*

 

Sellainen varmuus on toki suotavaa, että on esimerkiksi varma ja taitava autokuski liikenteessä tai että joku osaa varmasti rakentaa mökin, jos sitä häneltä pyydetään.

 

*

 

Pahuus ja kärsimys tietenkin synnyttävät lihavoituja ja loputtomia kysymysmerkkejä.

 

Varsinkin silloin kun joku käyttää hänelle annettua luottamusasemaa väärin.

 

Tuo luottamusasema merkitsee pääsyä tekemään sitä pahaa mitä tapahtuu ja silloin syntyy pitkäaikaisseuraamuksia.

 

*

 

Kun oma kupla on mennyt sämäksi niin siitä on seurauksia ajatteluun. Syntyy siis kysymysmerkkejä.

 

Hämilläänoloa, epätietoisuutta, haluttomuutta julistukseen.

 

Monet kärsivät vetäytyvästi.

 

*

 

En oikein tiedä missä olemme. En oikein tiedä mitä elämä on.

 

*

 

Koetut paranormaalit ilmiöt ja tietoisuus henkimaailman olemassaolosta lisäävät hämmentyneisyyttä.

 

Voimistavat kysymysmerkkejä.

 

???    ???     ?