Tämä nyt olisi hyvä muistaa… Ortodoksinen joulupaasto alkoi 15.11.2021 ja se ei pääty jouluaattona vaan se päättyy joulupäivänä siis 25.12.2021. Joulussa ei ole keskeisintä joulupukin tuleminen vaan Kristuksen syntymä. Vaikka toki ymmärryksen puitteisiin aina mahtuu myös joulupukki…

 

Omalla kohdallani paasto merkitsee sitä, että jokin aina kaivelee. Muistuttaa.

 

Ja muistuttaja on tavoite ja elämisen ero tavoitteesta.

 

On olemassa askeettinen muistuttaja silloin kun tapahtuu sortumisia.

 

Ei ole olemassa suomalaista joulupaaston vahvaa kulttuuria mutta on ihmisiä ja koteja missä joulupaasto otetaan tosissaan. Ympäristön valtavirta ei tue paastoajattelua.

 

*

 

Paasto on osa kristillistä elämäntapaa. Kristillisyyshän ei ole sitä, että kerran vuodessa käydään ehkäpä nimenomaan joulukirkossa ja sitten elämä on mitä sattuu vaan kristillisyys on elämäntapa, jota eletään joka hetki.

 

Mutta niin… ne sortumiset. Elämässäni voisin lähteä paaston aikana siitä, että ruoka-annosten koot pienenevät. Ettei hotki isoja lautasellisia ahmatin tavoin.

 

Viime viikkoina elämääni ovat tulleet liotetut siemenet (chia ja auringonkukansiemen) ja ne kyllä mahtuvat mukaan paaston ajan ruokavalioon.

 

Niin, en kuitenkaan syö kuten kilvoittelijat luostarissa.

 

*

 

Jonkinlainen kaupallinen joulunajan hurlumhei on aina ollut minulle vastenmielinen.

 

En kirjoita täällä paastosta opillisesti, koska sen tekevät papit, asia ei kuulu tehtäväkseni.

 

Mielestäni paasto on keino löytää tolkullisuutta, oleellista, välttämättömintä, tarpeellisinta, rakkaudellisinta, myötätuntoisinta.