Siihen voisi kutsua kaikkia mukaan. Sosiologinen vaistoni sanoo, että ajattelu 2040-luvulla ei kerta kaikkiaan pysty olemaan sellaista kuin se on tänään 2020-luvun alussa.

 

Jos puhutaan muotikäsitteestä niin tämän ajan muotiajattelu menee mailleen. Ei ehkä kokonaan mutta olemme kyllä suuressa murroksessa.

 

Murrosta on mahdollista vältellä, mitätöidä, sivuuttaa mutta murroksen totuus ei siitä muutu.

 

Jos etsii välittömiä poliittisia pikavoittoja niin silloin välttämättä 2040-luku ei kiinnosta.

 

Mielistely ja äänten kalastelu toimii kaiken aikaa, elämä on raadollista erittäinkin poliittinen elämä.

 

Sivistyksen ja suunnittelun olemukseen kuuluu se, ettei kaikkea tarvitsisi oppia lyömällä päätä siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, jonka ympärillä on ehkä piankin tulija-aalto.

 

Ketkä ovat tällä hetkellä oireilevia kirjailijoita ja mitä on oireileva kirjallisuus? Ainakin minua tämä kysymys kiinnostaa kuten myös kysymys oireilevasta elokuvasta.

 

Otsikkoon sisältyy toiveikkuutta. Kaipuuta elämälliseen muutokseen, joka ei olisi kaaosta, sekasortoa.

 

On toki mahdollista, että 2040-luku tuo tullessaan kaaos-Euroopan ja kaaos-Suomen, eräänlaisen arvaamattoman taistelukentän ja turvallisuuskulttuurin romahduksen esimerkiksi psykoottisen hyväuskoisuuden seurausten takia.

 

Moni palaa kauppareissulta maitoastia (kestävän kehityksen mukainen) reikäiseksi ammuttuna…