Äkisti Wikipediasta katsoessani synkronisiteetti nimetään C. G. Jungin ilmaisuksi, joka tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa.

 

Itse puhuisin mieluummin johdatuksesta.

 

Kun on johdatuksessa niin silloin olisi syytä olla kuuntelulla ja nöyrä. Jotakin ei ehkä taota nuijalla päähän mutta johdatus annetaan - koen että annetaan - ja silloin kuuntelee ja toimii, alkaa syventää asioita tai hylkää.

 

Johdatus valaisee, vien jonkin äärelle ja on johdatetun asia jatkaa eteenpäin.

 

Missään tapauksessa en viittaa nyt arvostelukyvyttömyyteen.

 

Johdatus opettaa. Ymmärryttää.