Ihmiskunnan pääongelmat ovat SEKÄ ihmistsunami ETTÄ ilmastonmuutos. Jotkut puhuvat väestöräjähdyksestä. Kun olen katsonut paljonkin vesitsunamivideoita niin minuun tehoava kuva syntyy käsitteestä ihmistsunami mikä merkitsee ihmisten kokonaismäärän jättiläisaallon nousua suhteessa aikaan.

 

Jos ajatellaan puhtaan luonnontieteellisesti niin ihmisolento ei ole luonnolle ehdoton päämäärä eikä arvo. Niin vaikuttaisi olevan. Ennenkin on eletty. Lisäksi on tutkimustietoa viidestä aikaisemmasta massasukupuutosta, voitaneen sanoa viidestä aikaisemmasta maailmanlopusta.

 

Olen ollut hyvinkin pessimistinen tietoisuuden suhteen. Olen kirjoittanut havahtumisesta ja määritellyt sitä aistin kaltaiseksi. Joillakin ihmisillä on havahtumisen aisti, eikä aistia pysty opettamaan. Aisti on aisti.

 

Tapahtumat ajassa luultavasti haastavat ihmisen tietoisuuden hyvinkin dramaattisesti.

 

On kysymys yksittäisistä tietoisuuksista ja tietoisuuksien verkostoista.

 

Niin on toki kaiken aikaa.

 

Mitä vuorovaikutusta tietoisuudet harjoittavat? Onko se uudistuvaa vuorovaikutusta? Onko se realistista vuorovaikutusta vai todellisuudesta irronnutta?

 

Jos ihmisen ideologiat ovat vanhentuneita niin evoluutioprosessi näyttää missä mennään.

 

Alussa mainitut pääongelmat eivät ole ohitettavissa muuta kuin että tietoisuudet tekevät vääriä valintoja. Ne sopeutuvat tärkeintä käsittämättä.

 

Aika kuluu…