Ostin tänään Herman Lindqvistin teoksen Marsken Masken Myten. Siinä on kansien välissä Mannerheimin elämä. Ruotsalaisen kirjailijan näköala.

 

Täytyy mainita myös, että tällä viikolla posti toi antikvariaatista tilaamani Georg Simmelin kirjan Suurkaupunki ja moderni elämä alaotsikkona Kirjoituksia vuosilta 1895-1917. Simmel kuoli vuonna 1918.

 

Simmel on sosiologian klassikkoihin kuuluva. Hän syntyi vuonna 1858, Mannerheim 1867.

 

En tiedä mitä tästä mahdollisesti voisi joskus nousta kun tekee mieli mainita samassa kirjoituksessa Mannerheim ja Simmel.

 

Ehkä niinkin, että molemmat kuuluivat niin sanotusti vanhaan suurkaupunkiin. Molemmilla on suurkaupungin taju ja se taju mukanaan Mannerheim tulee vuonna 1918 Suomen sisälliseen murrokseen missä on aika paljon enemmän tai vähemmän maaseudun miehiä.

 

On selvää, että suurkaupungin tajussaan Mannerheim ei lähde uhittelemaan Pietaria jatkosodan melskeissä.

 

*

 

Näkemys suurkaupungeista täytyy tietenkin päivittää ja omassa elämäni menossa siihen ei ole ollut aikaa.

 

Olenhan ollut pitkään enemmänkin psykiatriaa harrasteleva ihminen.

 

*

 

Miten suurkaupungit selviävät äärimmäisistä sääilmiöistä on tänään painostava kysymys.

 

*

Mikä on suurkaupungin olemus huomenna ja kannattaako esimerkiksi Helsingin tavoitella sitä?

 

*

 

Minun on perehdyttävä syventyen Simmelin ajatuksiin. Ne ovat eräänlaisia suurkaupunkitarkastelun juuria.

 

*

 

Suurkaupungeissa on loistoa ja hirmuista rappiota, luovutusta.

 

*

 

Suurkaupunki on valtava haaste idealle turvallisuuskulttuurista.