Sosiologinen ihminen on ajattelutapojen ja tuntemistapojen kentässä. Ihminen syntyy tietynlaiseen vuorovaikutuselämisen sosiologiaan. Siinä on arvoja ja normeja ja kieltoja ja kannustuksia. Siellä voi ilmetä kaaosta ja epäjärjestystä ja turvattomuutta.

 

Sosiologia näkee ihmisen vuorovaikutusten kautta.

 

En koskaan pysty erottamaan ihmistä sosiaalisesta ympäristöstä silloinkaan kun on kyse psykiatriasta.

 

Ihmisellä voi olla psyykkisiä ongelmia, joiden alkuperä on sosiaalisessa ympäristössä.

 

Joissakin tapauksissa auttajilta kysyy suurta rohkeutta ryhtyä tutkimaan potilaan sosiaalista ympäristöä ja sosiaalisen ympäristön historiaa.

 

Se mitä olen nimittänyt psykoottiseksi humanismiksi väheksyy ihmisen sosiologisia aspekteja.

 

Sosiologia yrittää ottaa huomioon ihmisen juuria.

 

Psykoottinen humanismi on eräällä tavalla muistinmenetyksen ideologiaa taipuisuuden oletuksissaan. (Tässä en nyt viittaa traumaattiseen amnesiaan, joka on oma juttunsa.)

 

Tämä blogi ei ole poliittinen blogi. En kuulu puolueisiin.

 

Mutta tietenkin tahtoisin, että todellisuuden sosiologinen rakentuminen huomioitaisiin eri tavoin päätöksenteossa.