Kun puhutaan sivistyksestä niin silloin puhutaan ajattelemisesta. Vieläpä omasta ajattelemisesta. Tähän lopulta kytkeytyy sellainen asia kuin havahtuminen.

 

Anthony de Mello kirjassaan Havahtuminen käsittelee asiaa vapautumisena, itse olen tuonut esiin vuosia havahtumisen taakoittavia aspekteja.

 

*

 

Miltä epäsivistyneisyys tuntuu? Se juuri voikin tuntua hyvältä ja vapautumiselta minun johdattelussani. Ajattelemisen taakka on luovutettu jollekin toiselle. Noudatetaan jonkun toisen kuria ja järjestystä ja kun ei olla poikkiteloin niin syntyy vapauden kokemus. Valta palkitsee.

 

*

 

Tuoko ihmistsunami mukanaan sivistyksen rappion?

 

Kehitysoptimismi tarkoittaa sitä, että uskotaan sivistyksen edistyvän.

 

*

 

Suurkaupungeista saattaa tulla taistelukenttiä.

 

Silloin apinan raivo ja ihmisen perijuonikkuus ja häikäilemättömyys yhdistyvät ja alkavat johtaa tapahtumia.

 

*

 

Sivistys ei nähdäkseni voi asettaa muuta päämäärää kuin turvallisuuskulttuurin mikä on myös luovuuden ja tieteellisyyden kehto. Aseiden paukkuessa ja pelossa on vaikea olla luova.

 

*

 

On olemassa sellainen asia kuin Euroopan sivistys. Sillä ei pitäisi pelleillä eikä keveillä eikä naurunalaistaa sen merkitystä.