Lueskelin eilen ja viime yönä monet kertaan ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. lukua, joka on nimeltään Suurin on rakkaus. Kaikki sen tietävät mutta onko tietämisestä jotain seuraavaa? Ehkä sitä voisi yön hiljaisuudessa lukea monet kerrat tutkaillen.

 

Raamatustakin voi tulla tietoa ja vieläpä niin, että sillä isketään ihmistä päähän. Sähköistyneet saarnaajat saarnaavat.

 

Mielestäni - olematta todellakaan Raamatun tuntija - mainittu luku, joka tulostettuna mahtuu yhdelle liuskalle on Raamattu yhdellä liuskalla. Laitoinpa tekstin vielä huoneen seinällekin, että pystyn sitä jatkuvasti siitäkin lukemaan.

 

Tällä hetkellä yhteiskunnat ovat hyvin sähköisessä tilanteessa. Ne ovat sähköistyneitä.

 

Ihmiset ovat sähköisiä. Eräässä katsannossa eivät levollisia.

 

Ideologiat ovat suuria sähkövarauksia ja ne asettautuvat toisiaan vasten.

 

Todellakin elämme sähkön aikakautta, sähköisen tiedon aikaa.

 

Kristinuskon tavoite taas on rakkauden läpäisy.

 

En näe muuta mahdollisuutta kuin paluussa tutkailemaan rakkauden olemusta.

 

Jos suurin on rakkaus niin mitä on rakkaus?

 

Tässä luulen, että auttaa jos tohtii olla ainakin itselleen ymmällään.