Jos raiskaa aikuisen ihmisen on aikuisraiskaaja, jos taas raiskaa lapsen on lapsenraiskaaja.

 

Miten raiskaajan mieli on rakentunut? Kuinka paljon siihen vaikuttaa ympäristö?

 

Jotain perin kummallista tässä on. Vaikea yrittää mielikuvaharjoitella asiaa.

 

Niin hirvittävästä jutusta on kyse.

 

Eikö raiskaaja osaa lukea uhrinsa hätää oikein. Eikö hän tunnista uhrin paniikkia ja lopulta ehkä jähmettymistä?

 

Haluttaisi väittää, että raiskaajan mielessä on aina sadismin juonne mikä ilmenee muussakin kuin raiskaamisessa. Raiskaajalla on sadistinen suhtautumistapa.

 

Raiskaajalle tarve alistaa on seksualisoitunut.

 

Alistaminen tuottaa tyydytystä.

 

Kun puhutaan pedofiilirenkaista niin niissä tietysti renkaitten jäsenet yllyttävät toisiaan, antavat oikeutuksia, kannustavat pahaan.

 

*

 

Taidan toistaa kumminkin sitäkin väärää johtopäätöstä mitä ei saisi tehdä.

 

Toisin sanoen kun henkilö X on raiskaaja ja kuuluu joukkoon Y niin siitä ei ole oikeutta päätellä, että joukon Y jäsenet olisivat raiskaajia tai todennäköisiä raiskaajia.

 

Henkilön X lähellä voi olla hyvin taakoittuneita ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä raiskaamisen kanssa eikä heillä ilmene yllykkeitä raiskaamiseen.

 

*

 

On käsitettävä, että sosiaalisessa ympäristössään raiskaaja aiheuttaa kärsimysaaltoja. Syyttömien sisäisiä taisteluja, joita väärällä johtopäätöksellä ei pidä enentää.

 

Raiskaaja raiskaa uhrinsa ja siten pettää uhrin turvallisuusodotukset mutta petosta on tarkasteltava laajemminkin.

 

*

 

Mikään mahti maailmassa ei saa raiskaamaan sitä, jolla ei ole raiskaajan mieltä.

 

Haluttaisi väittää, että raiskaamisessa sisäsyntyiset tekijät ovat aika oleellisia.

 

Raiskaaja sisäisessä kielipelissään löytää syyt tekemiselleen. Tämä kielipeli on poikkeuksellinen.