Kun alla viittaan raiskausrikokseen niin uhri on tietenkin pahan koskettama.

 

On eri tapoja tulla pahan koskettamaksi. Joku voi olla jatkuvan ilkeilyn ja mitätöinnin kohteena. Esimerkiksi.

 

Vakava sairaus on ikävä asia mutta siihen ei liity pahuus tarkoittamallani tavalla ellei sitten uhri oireile sairaudella pahan kosketukseen.

 

*

 

Täällä tarkoitan elämää kilvoitteluna aivan yleisesti ilman uskonnollisia aspekteja. Mutta tietenkin ortodoksina yritän kilvoitella myös hengellisesti. Eikä se ole helppoa rehellisesti sanottuna.

 

Vaikuttaisi siltä kuin joillakin olisi kaiken selittämisen malli ja sisäistys ideologisella mukavuusalueella. Pitäisiköhän sitä sitten suorastaan kadehtia?

 

*

 

Eilen kuuntelin tubesta jotakin kristittyä saarnamiestä. Lopetin kesken. Se tuntui jotenkin satuilulta ja irti maasta olemiselta.

 

*

 

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että kristityiksi itseään nimittävillä on todistustaakka. Heidän on todistettava, että Jumala on hyvä. Että on kyseessä hyvä Jumala. Miksei ajateltaisi niin, että on jumalallinen voima, mutta se on puuttumaton ja välinpitämätön.

 

*

 

Mitä esimerkiksi raiskatuille voisi sanoa? Kyseessä on niin kammottava ajassa tapahtunut teko missä pahuuden voima toisen ihmisen muodossa jyräsi estämättä yli.

 

Niin, mitä pahan koskettamille tulisi sanoa niin ettei vyörytä heidän niskaansa jotakin kaikkeuden selitysmallia…

 

Ovatko pahan koskettamat jotenkin väärässä?

 

*

 

Arvelen, että monetkin pahan koskettamat auttavat saarnaavia selittäjiä. Miten se tapahtuu?

 

Se tapahtuu siten, että he vaikenevat. He ovat hiljaa. He sallivat puuhastelun ideologisilla mukavuusalueilla.

 

Heillä on hiljaista tietoa. Se on tietoa pahuudesta tässä ihmisen maailmassa.