Psykoottiseen humanismiin kuuluu ihmisen näkeminen hyvyyden ja hyvyydessä taipuisuuden suunnassa.

 

Humanismi - kriittinen humanismi - taas oivaltaa ihmisen monenlaisuuden. Ihmisellä voi olla pahuuden juuria tai sitten tietty yksilö pompahtaa esiin pahana ja vaarallisena.

 

Jos kaikki tieto ihmisestä huomioidaan niin ihmisestä on moneksi. Sitä psykoottinen humanismi mitätöi ja karttaa. Tieto ihmisestä on epämieluisaa.

 

Psykoottisesta humanismista puuttuu todellisuudentaju. Sen paikalla on hyvyyden ideologia. Jonkinlainen autuudesta höperöityminen.

 

Psykoottinen humanismi ei näe ihmisen varjoja.

 

Psykoottinen humanismi ei osaa käsitellä pahuuden tottumuksia, pahuuden kulttuuriperintöjä.

 

*

 

Ihminen on monenlainen.

 

Jotkut ihmiset ovat vaarallisia itsessään, itsensä takia. Joidenkin juuret ovat vaarallisuudessa.

 

On hyvin vaarallisia ajattelutapoja, jotka ihmiset ovat sisäistäneet päihinsä.

 

Ne voivat olla uskonnollisia ajattelutapoja tai muita.

 

Ajattelutavoilla on pakotusvoimaa.