Otsikon asioita some pullistelee. Siis somen oksennusosasto.

 

Tällä en tietenkään kiistä sitä, etteikö elämässä tapahtuisi virheitä ja silloin niitä on lupa ottaa puheeksi.

 

Tässä blogissa kommenttiosio ei ole auki, koska en oikein kestä ilkeilyä. Jossain toisaalla on kyllä jouduttu kestämään ilkeilyäni silloin kun sitä on tapahtunut, toivottavasti vähenemään päin.

 

Olen pitkään kirjoittanut vain yhteen toisen ihmisen blogiin. Ja reilusti yli puolet kommenteistani on ollut tarpeettomia. Punastuttaa, hävettää, tukaloittaa. Teen poistoja.

 

Seuraan jonkin verran ilkeilemisen ideologiaa pysyäkseni kartalla. Ei edes yritetä eläytyä vaan isketään omalla ohjelmalla päin pläsiä.

 

Sosiologin pitää olla kaikenlaisesta ilmaisusta kiinnostunut ja eläkkeellä on aikaa. Paitsi en käsitä miten voisin olla sosiologisesta tarkkailemisesta eläkkeellä. Juuri nyt siihen on kaikkein paras mahdollisuus! Voin vapautua siihen mikä on olemiseni ytimessä.

 

Vääristely ja manipulointi on tympäisevää.

 

*

 

Somesta saa valtavasti tietoa. Maailman käsilläolevuus on hienoa, maailman tietoperinnön ja osaamisen. Mitä se sitten koskeekaan. Vaikka ruokaa.

 

Eilen tein kukkakaaliselleriporkkanasipulivalkosipulikeiton netin rohkaisemana ja keittoa on yhä rasioituna jääkaapissa. Tämmöinen minun ikäluokkani ukolle vaatii rohkaisua, jota saan netin kautta. Tutkin netin kautta sellerin erinomaisia ominaisuuksia.

 

Työvideot kiinnostavat vaikkei koskaan tekisi sitä työtä mistä videoissa kerrotaan.

 

*

 

Mutta tuo vittuilu ja heimolaisuus vittuilussa…