Kriittinen humanismi käsittelee ihmisen tekoja ja tekojen mahdollisuuksia ja tekojen todennäköisyyksiä tolkullisuudella ja arviointikyvyllä.

 

Historiallinen ihmistieto kertoo ihmisen hyvistä teoista ja pahoista teoista. Tiedämme, että pahat teot voivat olla ällistyttävän pahoja ja niiden taustalla on jokin tekoihin yllyttävä ajattelutapa.

 

Joskus pahojen tekojen taustalla on ajattelutapa, joka ei tunnusta kohteen ihmisarvoa.

 

Se jolla on ihmisarvo kieltää teollaan uhrinsa ihmisarvon.

 

Puhuminen ihmisarvosta ei saisi koskaan unohtaa ihmisen pimeitä mahdollisuuksia.

 

"Mutta onhan hänellä ihmisarvo!" Niin mutta… mitä hän tekee, on tehnyt, ehkä tulee tekemään?"

 

*

 

Kun kristillisessä katsannossa ihminen on Jumalan luomistyö - Jumalan teko - niin törkeinkin rikollinen vie itsensä Jumalan armonistuimen eteen sellaiseen tarkasteluun mikä ei ole toisten ihmisten asia. - Vie itsensä katumattomana tai katuneena.

 

Siinä tarkastelussa rikollisella on ihmisarvo. Se on ihmiseksi luodun arvo.

 

Tapahtuu Jumalan tahto.

 

Muuta tästä ei voi kirjoittaa toinen ihminen maailman käytännössä eläessään ja armoa itselleen rukoillessaan.

 

*

 

Kriittinen humanismi tutkailee ihmisen tekoja ja laiminlyöntejä.

 

Ihmisarvosta ei seuraa se, että ihminen tekisi sen pakottamana arvokkaita tekoja tai edes pyrkisi niihin.

 

Ihmisarvo EI OLE MORAALILAUSE.

 

Sen pitäisi sitä tietenkin olla. Silloin se tarkoittaisi sitä, että toisen ihmisen elämää ei kukaan saa vahingoittaa.

 

Ihmisarvo on ihmisen perusolemuksen luonnehdinta. Se paikantaa ihmistä muiden luotujen joukossa.

 

*

 

Toistaen: "Hänellä on ihmisarvo!" "Niin on. Mutta mitä hän tekee?"