Kirjoitan tämän vain siksi, etten ole hetkeksikään unohtanut dissosiaatioilmiöitä ja sitä erityistä elämää mikä tapahtuu dissosiaatioilmiöiden kentässä.

 

On puhuttavissa omanlaisestaan todellisuuden ulottuvuudesta.

 

Taas tiedän kyllä, että olen tienviitta.

 

*

 

Minun haasteeni ei ole kirjoittaa dissosiaatioilmiöistä teoriakirjaa eikä jonkinlaista tietoteosta vaan näytelmä tai romaani.

 

Mutta on todennäköistä, etten tee kumpaakaan. Silti totean tässä haasteen mikä on itselleni mielekäs.

 

*

 

Dissosiaatioilmiöiden kenttään kuuluu se, että ihminen ei välttämättä koskaan elämänsä aikana käsitä olevansa tällä kentällä.

 

Oireita on hoidettu ja oireista on muotoutunut jonkinlainen sisäinen tyydyttävä tarina.

 

Amnesian takana on saattanut sijaita todellinen hirmumyrsky mikä ei milloinkaan purkaudu.

 

Suojelevat sisäisvoimat ovat suojelleet dissosiatiiviselta psykoosilta, jonka kulussa olisi räjähtänyt traumapommi ja näkynyt traumafilmi.

 

*

 

Mieli ei ehkä koskaan vihjaise siitä missä se on ollut mukana.

 

Sitä suojellaan missä suunnassa elämä tapahtuu vaikka se olisi kituelämää.

 

Persoonan kokonaisuus valitsee elämän.