Ajattelutavasta seuraa toimintaa. Siksi on tärkeätä tutkia ajattelutapoja. Silloin ei ole vielä väitetty jostain nimetystä ihmisyksilöstä mitään.

 

Todellisuudessa on ajattelutapoja.

 

On uskonnollisia ajattelutapoja ja muita ajattelutapoja.

 

Jotkut ajattelutavat tuottavat turvattomuutta, jotkut eivät.

 

On olemassa esimerkiksi pedofiilinen ajattelutapa, joka aiheuttaa tuhoa lapsiuhreille. Tämä ajattelutapa sallii sen tekemisen mitä joku muu ajattelutapa ei salli.

 

Kun pedofiilit ovat verkostoituneet niin he lietsovat ja yllyttävät ja oikeuttavat toisiaan.

 

Kun mennään yksilön tasolle niin silloin rikos on näytettävä. Vain näytetystä rikoksesta seuraa rangaistus.

 

Silti ajattelutavat olisi otettava puheeksi yhteiskuntasuunnittelussa tavalla tai toisella.

 

Ajattelutavoilla voi olla pitkä historia. Ne ovat muotoutuneet ajan kulussa.

 

Mielestäni siihen mitä nimitän psykoottiseksi humanismiksi ei kuulu ajattelutapojen pohdiskelu. Ei niiden olemassaolon tajuaminen.

 

*

 

Kun kirjoitan turvallisuuskulttuurista niin siihen tietenkin kuuluu ajattelutapa. Minähän haluaisin turvallisuuskulttuurin nousevan yhteiskuntasuunnittelun pääkäsitteeksi.

 

Turvallisuuskulttuurin ajattelutapa tunnustaa turvarajat. Se myöntää rajojen todellisuuden.

Kenenkään eikä minkään rajoja ei saa ylittää luvatta. Rajoja täytyy kunnioittaa.

 

Turvallisuuskulttuuri on arvokkuuden kulttuuria mihin sisältyy mukaan kriittinen humanismi - realistinen humanismi - ja siihen liittyvän tutkimuksen kautta saatu todellisuudentajuinen ihmistieto.