Tunnen suurta myötätuntoa koskien nuoria, joilla on ahdistustaipumus. Oli omassa elämässäni niin tai näin niin joka tapauksessa väittäisin, että minulla oli jo varhain ahdistustaipumus.

 

En ole mutkaton eläjä ja ymmärrän niitä, joiden tilanne on sama.

 

Jo varhain lapsena kuten olen kertonut iski kauhistuksella kysymys: "Mitä tämä kaikki oikein on?"

 

Ahdistus ei mene tasan.

 

Joillekin elämä on loputonta iloa aiheuttava puuhamaa. Aistien ahminnan paikka.

 

Aistit eivät koskaan irtaudu siitä mistä ne saavat nautintoa.

 

Ei synny ilmeisesti havahtumisen kysymyksiä.

 

Kenellä on ahdistumisen taipumus, hänellä on myös aina syitä ahdistumiseen.

 

Tänään esillä ovat ilmastoasiat enkä niiden perusteluja kiistä.

 

Siitä huolimatta en haluaisi ahdistumistaipumuksella varustetun nuoren nitistyvän olemiseensa.

 

Ilmastoasiat eivät lainkaan kosketa kaikkia samalla tavoin.

 

Meillä Suomessa täytyy olla vastuuta nuorten mielenterveydestä.

 

*

 

Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ne joilla on ahdistumisen taakka ottavat helpoimmin lisää taakkaa. Toistenkin puolesta.