Tunnen olevani hieman yli kuusikymppisenä ikään kuin välitilassa. Monia asioita osaa mutta tulee myös säpsähdyksiä.

 

Puuttuu sellainen tietoyhteiskunnallinen sujuvuus kuin itseäni huomattavasti nuoremmilla.

 

Sitten taas ehkä minua vanhemmilla on hoitajia ja avustajia, jotka rakentavat kytköksen yhteiskuntaan ja sen palveluihin.

 

Tänään yritin puhelinkontaktia erääseen paikkaan mutta se meni musiikin kuuntelemiseksi. Lähdin tien päälle ja niin asia vauhdittui.

 

Inhoan viiveitä ja jonottamisia ja sitä että yhteys ei avaudu silloin kuin pitäisi.

 

Tuo jonotusmusiikki on aina musiikkia helvetistä.

 

*

 

Käytän nettipankkia ja omakannassa uusin reseptini ja käyn verottajan sivuilla tekemässä muutoksia mikäli tarve vaatii. Jotakin tiedän ja taidan.

 

*

 

Minulle kelpaisivat pankkipalvelut! Ah! Mennä tuosta vain pankkiin ja siellä olisi empaattinen pankkihenkilö vastassa. Hetken mukava sanomisten vaihto ja asioiden hoito siinä samassa.

 

Kun pankki tulisi mieleen niin siinä olisi tuo pankkihenkilön ruumiillistunut ja sielullistunut lämpö.

 

*

 

Tietoyhteiskunnassa on myös julma osaamattoman hölmöyttämisen aspekti.