Myönnän, että saan välillä ärtymyskohtauksia. Siihen tietenkin vaikuttaa voimattomuus. Isot asiat tapahtuvat kuten ovat tapahtuakseen ja niihin liittyvät vallan ratkaisut.

 

Minun pitäisi rajata ajatteluani ja kirjoittaa sitten aiheista mitkä jotenkin pysyvät käsissä.

 

Kysyn otsikossa uskon ja vastuun perään. Voisi kysyä myös mitä on kristityn vastuu?

 

En näe uskoa jonkinlaisena huumeena.

 

Itse koen, että uskoa tarvitaan havahtumisen hetkinä. Kun on katsottava elonkehän todellisuutta ja ihmisen osaa siinä, ihmisen tekemisiä.

 

Kun tarvitaan rohkeutta eikä rohkeus oikein meinaa riittää niin silloin on helppo tehdä ristinmerkki.

 

Uskon kanssa on nähtävä arkipäivä.

 

Usko kuuluu mukaan muuhun kuin vieraantuneisuuteen ja välinpitämättömyyteen.

 

Mielestäni olemme eläneet viimeiset vuosikymmenet aikavyöhykkeellä missä vanha on vaihtumassa uudeksi.

 

On mahdollista etsiä lohtua peruutuspeilistä mutta elämän tuulilasissa on jotain uutta.

 

Totta kai tietenkin olen kaaoksen vastustaja. Vaikka kai joskus tarvitaan ajatuksellista kaaosta uuden syntymisen ehtona.