Nyt on vuosi 2021. Vuonna 1982 Pekka Kuusi julkaisi teoksensa Tämä ihmisen maailma. Sehän tiedetään, että Kuusi tulee täällä puheeksi.

 

En tiedä mitä Kuusi ajatteli saavuttavansa hienolla kirjallaan reaalimaailmassa.

 

Kun tänään puhutaan vaientamisen (cancel) kulttuurista niin onhan Kuusi tavalla tai toisella merkki vaientamisesta tai sitten yhteiskunnallisen ilmapiirin tyhmyydestä.

 

Jos joku ohitetaan niin ohitettu kuitenkin jättää totuuden tärinän, joka ei tyystin kaikkoa. Sen aina joku kuulee.

 

Voisi kirjoittaa Kuusesta näytelmän tai romaanin, joka ei pyrkisi historiallisen romaanin asemaan vaan näyttäisi ikään kuin suuren tapahtumien muodon.

 

Ihminen pelaa omaa kielipeliään pandemian kanssa. Tässä ihmisen maailmassa.

 

Mutta tärinä viittaa mahdollisesti suurempaan tulemiseen.

 

Ajattelen, että pandemia on tärinää.

 

On siis jatkuvasti selvää, että Charles Darwin ja Pekka Kuusi ovat elonkehän tarkasteluissa samassa suunnassa.

 

Elonkehässä on kaiketi lakeja, jotka eivät uppoa toivottuihin ihmisten kielipeleihin.

 

Tärinät on mahdollista torjua harhoina kunnes niitä ei enää ole mahdollista torjua harhoina.