Oli tarkoitus kirjoittaa, muuttuuko ihminen eläkkeellä.

 

Ei muutu.

 

Jos ihmiselle on ennen eläkettä työ ollut tärkeää niin hän haluaa eläkkeellä määritellä jotakin työksi.

 

Minullehan kirjoittaminen on työtä. Ennen eläkkeelle jäämistä erityisasiantuntijana kirjoitin erilaisia tekstejä, olin lautakunnan pöytäkirjanpitäjä.

 

Sen ohessa kirjoitin mitä kirjoitin.

 

Kirjoitan yhä. Tämä blogi on työtä vaikka välillä tuhoan työni. Mutta palaan näemmä siihen aina.

 

Kirjoitan muutakin kuin blogia, alla on mielipidekirjoitus eilisessä lehdessä. Sekin syntyi kirjoitustyönä ja se on palkatonta vapaaehtoistyötä.

 

*

 

Väitän, että tässä on jotain oleellista. Työ siis pitää tuoda eläkkeelle. Joku kutoo sukkia työnään eläkkeellä ja myy niitä tai lahjoittaa ja itse asiassa en pitäisi hassumpana, jos minä oppisin kutomaan sukkia nukkumattomina öinä. Voisin lahjoittaa niitä sitten vaikka vähävaraisille sukankuluttajille. Tässä tarvitsisin kyllä jonkun naisen ystävällistä opetusta.

 

Maailmassa on yhä enemmän eläviä jalkoja. Kaikenlaisia varvastelijoita.

 

*

 

Suhde kirkkooni on hakusassa. On hyvinkin synnintuntoa. Siellä varmastikin tarvittaisiin arkista apua. Piirit ovat pienet.

 

Olen auttanut ja ollut pitkään vetäytynyt.

 

*

 

Jos ihminen ei ennen eläkettä ole tottunut oleilemaan niin ei hän totu siihen eläkkeelläkään.

 

Sellainen ikävystyttää häntä.

 

Nimestäni huolimatta en ole rantaihminen. Siis löhöilijä.

 

*

 

Eläkkeellä tapahtuu tiedon hankintaa, käsittelyä, miettimistä, itseopiskelua, pohdiskeluja.

 

*

 

Joutenolossa ei ole ideaa.

 

*

 

Ihminen ei muutu eläkkeellä. Huoli-ihmisestä ei äkisti eläkepäätöksen myötä tule huoletonta ihmistä.

 

*

 

Tietenkin eläke tarkoittaa sitä, että saa kuukausirahan, jota voi mielessään pitää vaikkapa taiteilija-apurahana.

 

*

 

Kuinka eläkeläinen yhteiskunnassa tulee kuulluksi? Se on taas oma kysymyksensä.