Eikö otsikon pitäisi kuulua miten minä selviän Jumalan edessä? Tänään se nyt kuuluu kuten on kuuluakseen.

 

Aioin laittaa otsikoksi: "Toisten tekojen sureminen."

 

Jälleen eikö omien tekojen tutkailussa olisi riittämiin? Varmasti.

 

Ehkäpä kuitenkin on niin, että omat teot eivät ihan yllä sinne mihin nyt viittaan. Siitä saa olla iloinen. On siten rukoiltava, että pahemmalta vältytään.

 

Jumala tietenkin mittaa kaikkien teot ja jokainen on armon tarpeessa.

 

Mutta eräs mittapuu ja aika keskeinen elämän realismissa on rikoslaki.

 

On rikoksia, jotka selvitetään ja niistä seuraa maallinen rangaistus, joka ei ole yhtä kuin Jumalan tuomio. Se tulee aikanaan.

 

Ja Jumalan tuomio kuuluu yksin Jumalalle eikä kukaan ihminen pysty sitä ohjailemaan.

 

Kaikki rikokset eivät tule näytetyiksi syyllisyyden suhteen.

 

Jotkut kuolevat vailla maallista rangaistusta.

 

Niin, miten he selviävät Jumalan edessä? Hekin, nämäkin.

 

Luultavasti asia olisi kyettävä jättämään silleen.

 

On jotakin mikä ei realistisesti ajatellen kuulu oman huolen piiriin.

 

Huoli! Piina! Ei tiedä, ei osaa sanoa…