Väitän, että on olemassa ensisijainen todellisuus.

 

On mahdollista, että jokin oppijärjestelmä tai uskonnollinen systeemi sijoittuu väliin. Sen paikka on välissä. Se voi pukeutua ensisijaiseksi todellisuudeksi mutta silloin muodostuu harha.

 

Asia ahdistaa. Näenkö ensisijaisen todellisuuden?

 

Minulle ensisijainen todellisuus on fakta. Siis jotain mitä en pysty sisäisellä kielipelillä siloittelemaan tai poistamaan. Koska sisäiset kielipelitkin ovat minun ja ensisijaisen todellisuuden välissä.

 

"Hän ei tee yritystäkään löytää ensisijaista todellisuutta."

 

Se tuntuu piiskaniskulta.

 

Kun ajattelen, että toinen ihminen merkitsee ensisijaista todellisuutta niin silloin mikään vääristävä tekijä ei saisi tulla minun ja hänen väliinsä.

 

"Näen oppini silloin kun minun pitäisi nähdä toinen ihminen."

 

"Puhun opistani silloin kun minun tulisi puhua toisesta ihmisestä."

 

"Puhun opistani silloin kun minun olisi puhuttava maailman ensisijaisesta todellisuudesta."

 

*

 

"Elonkehä ei tarvitse ihmistä. Ihminen tarvitsee elonkehää."

 

Arvelen elonkehän ensisijaisen todellisuuden kaikkialla julistavan tuota lausetta.