En oikein käsitä sitä miksi nuoret ihmiset tahtovat selittää itseään joillakin historiallisilla ismeillä. Mitä he siitä saavat? Mikä on pointti?

 

Ismit ovat peruutuspeilissä ja tuulilasissa kaikki uusi mikä ehkä edellyttää uutta määrittelyä.

 

Yritän elämässäni liittyä askeettiseen traditioon mutta en käytä siitä ismin nimeä vaan puhun askeettisuudesta.

 

Ei ole erityisen komeata kuunnella, jos nuorta kiinnostaa kommunismi tai kapitalismi.

 

Oikeastaan on niin, että nuoret eivät käsittele juuriaan ismipeleillään.

 

Ihmisellä on juuret ja se on suurempi tajunnallinen kysymys kuin ismileikki.

 

Haluaako nuori olla toisinto, kopio?

 

Haluaako nuori sujuttautua johonkin rooliin?

 

Elämää voi hengittää ismeittäkin tai niin, että siitä hengityksestä syntyy sitten uusi yllättävä ismi.

 

Menneenhaarniskaiset peltiä kalahtelevat nuoret kyllästyttävät ja kamahduttavat minua.