Jos joku haluaisi miettiä tilannettani niin totean, että itse en ole homoseksuaali. En ole myöskään transsukupuolinen.

 

Olen joutunut kulkemaan pitkän tien valaistumiseen ja vielä pitemmän tien takertumattomaan valaistumiseen. Tämä takertumaton valaistuminen on vasta alkanut.

 

Miten näen homoseksuaalisuuden? Näen sen niin, että ikään kuin sattumoisin kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä rakastuvat toisiinsa eikä sille mitään mahda eikä tarvitse mahtaakaan. Lähestyn asiaa rakkaus edellä enkä seksuaalisuus.

 

Maailma on aika kylmä, avaruus henkii kylmyyttä. Jos sitten kahden ihmisen välille syntyy rakkauden lämpö ja valo niin en ole riistämässä sitä pois. En tylytä enkä ankeuta.

 

Aidosti transsukupuolinen hoitamattomana on sukupuolipahoinvoinnin tilassa ja silloin melko väistämätön seuraus on se, että hän haluaa sukupuolen korjaamiseen tähtääviä hoitoja. Olen jotenkin kyennyt sisäistämään tämän ongelmatiikan.

 

Oma tarinani ja ymmärrykseni siitä on laisensa. En ole valmis puhumaan siitä. Se on vain taustatarinaa elämässäni, jossa pyrin etsimään uusia aspekteja käytettävissä olevien voimien mukaan.