Otsikosta voisi kirjoittaa kaiketi kirjan. En tiedä viitsiikö aihetta edes tapailla pienellä blogikirjoituksella.

 

Jos kaaoksessa oleva yhteiskunta ja järjestynyt yhteiskunta laitetaan vastakkain niin järjestynyt yhteiskunta voittaa. Siis itsessään järjestymisessä on voiton kaava.

 

Ajattelen, että Venäjän voiton kaavaan kuuluu se, ettei sen naapurissa ole kaaosta. Näin Suomi omilla ratkaisuillaan ei saa suistua kaaokseen. Tämä ajattelu ei ole erityistä venäjämielisyyttä vaan maantieteellistä realismia.

 

Suomen voiton kaava on maantieteellisen realismin myöntämisessä vielä tänäänkin.

 

*

 

Kaaosvaiheet ovat varmastikin taiteen edistymisessä välttämättömiä. Kaaoksesta nousee jokin järjestys mitä nimitämme taideluomaksi. Romaaniksi, runoksi, veistokseksi…

 

Ilman kaaosvaiheita taiteessa toistamisen prosessi on ilmeinen.

 

Kaaokselle on ominaista, että se on vaarallinen.

 

Joillakin yksilöillä on hyvin suuria kaaosvaiheita elämässään. Asiat hajoavat käsissä, maa vajoaa alla.

 

Voiton kaava? Yksilöllisissä elämänkohtaloissa niitä on varmasti erilaisia. Terveellä ihmisellä omansa. Sitä voitaneen vain osittain soveltaa pitkäaikaissairaan elämän voiton kaavaan.

 

Mikä on voitto? Ehkä edistää kaaosta elämässään ellei pysty määrittelemään juuri itselle sopivaa voiton kaavaa. Omassa voiton kaavassa on sellaista mikä poistaa kateutta ja katkeruutta. Synnyttää olosuhteisiin nähden kokemuksen voitosta.

 

*

 

Yhteiskunnan turvallisuuskulttuurin suunnittelussa täytyy tiedostaa sekä sisäiset että ulkoiset kaaosvaikutukset.