Ihmisen elämässä voi olla myrkkyjuuria. Niistä olisi hyvä tulla tietoiseksi ja sitten asennoitua niihin takertumattomuudella. Sitäkin tarkoittaa takertumaton valaistuminen.

 

Alla olen tienviitta askeesiin ja kun olen ortodoksi niin tässä se tarkoittaa kristillistä kirkkoni tunnustamaa elämäntapaa.

 

Jokaisella ortodoksilla on jokin suhde askeesiin, jos suhdetta ei ollenkaan olisi niin silloin se merkitsisi kirkosta ja elämäntavasta vieraantumista.

 

Olen mielestäni humanisti, joka kuitenkin tunnustaa elonkehän kokonaisuuden arvon.

 

Kun kirjoitan ihmisestä niin siihen sisältyy aina kaksi suurta aspektia. 1) ihminen yksilönä tarpeidensa kanssa (turva, hoiva jne) ja 2) liittyminen ihmisten kokonaisuuteen, joka hätkähdyttävän kasvunsa takia on ihmistsunami. Ihmisten kokonaisuus on valtava voimakenttä ja sen liikkeitä sopii miettiä, jos ilmastonmuutos dramatisoituu.

 

Olen sellainen humanisti, joka tunnustaa ihmisen juuret. Nämä juuret ovat sosiaalisessa ympäristössä, kielessä, elämänhistoriassa, ajattelutavassa, kasvatuksessa, uskonnossa…

 

Kun täällä ja toisaalla olen käyttänyt ilmaisua psykoottinen humanismi niin tämä humanismi on vieraantunutta, vääristynyttä humanismia. Sen sisältöön kuuluu nimenomaan ihmisen juurettomuuden olettama ja myös ikään kuin siitä johtuva kaikkeen sopeutuminen ja taipuisuus.

 

Yhteiskuntia voidaan suunnitella humanistisesti tai lähtien psykoottisesta humanismista.

 

Kun tutkii rauhaantuneesti juuria niin ehkä käykin siten, että perinne avaa ja opettaa eikä tarvitsekaan keksiä uudelleen sitä mitä on jo keksitty ja näin löytää sen mikä antaa terveen esikuvan.