Vaikka maailmantilanne isoissa kehyksissä on vaikea niin siitä puhuminen ei ole jonkinlaista ankeuttamisen riemua tai salanautintoa.

 

Otsikon asia on hyvin, hyvin vaikea.

 

On ainakin kahdenlaista innostumisen pilkkaamista.

 

Ensimmäiseksi sellaista missä ihminen pilkkaa omaa innostumistaan. Ihminen alkaa innostua jostain ja silloin sisäinen latistaja ilmaantuu paikalle ja alkaa pilkata sitä. Haavoittaa sitä, kiskoa irti.

 

Toinen on tietenkin sitä, että toiset pilkkaavat innostumista. - Innostujalle on varattu jokin rooli missä häntä ei haluta nähdä erityisen innostuneena. Arkisena harmaana puurtajana ja suorittajana vain, tekojen toistajana.

 

On selvää, että luovuus ja innostuminen ovat kumppanit keskenään ja me tarvitsemme kaikenlaisia keksintöjä, että ihmiskunta eli avaruuden retkikunta selviäisi eteenpäin.

 

Tarvitaan innostajia ja innostujia.

 

Innostuminen ja masentuminen ovat toistensa vastakohtia.