Sosiologinen ajattelu edellyttää historian tutkimista. Mutta milloin jokin on tarpeeksi?

 

Koen sosiogian muotojen ja prosessien tieteenä.

 

Voisi sanoa, että jossain vaiheessa sosiologin historiallinen tankkaustarve on tyydytetty.

 

*

 

Esimerkiksi Hitlerin yksityiselämästä tehtävä jokin paljastus ei kaiketi ole enää tarpeen ymmärtääkseen Hitlerin toiminnan suurta yhteiskunnallista muotoa ja siihen kuuluvia prosesseja.

 

*

 

Tietyllä tavalla historia on kyltymätön. Se etsii tapahtumien kulun totuutta herkeämättä.

 

Mitä on tapahtunut se täytyisi saada tietää kokonaan.

 

Historioitsija katsoo pääkalloa tutkijan pöydällään ja toivoo, että se puhuisi.

 

*

 

Olen kokenut sosiologian aina nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kiinnittyvänä tieteenä. Se on jotenkin tulevaisuustiedettä. Yhteiskunnallisista voimista pystyy johtamaan ainakin jossain määrin sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Vaikka voi mennä pieleen.

 

Yhteiskunta tapahtuu elonkehässä ja nämä kaksi ovat toisiinsa nähden vuorovaikutussuhteessa.

 

On huomioitava biologisia ja sosiologisia faktoja.