Mielestäni havahtuminen ja vieraantuminen ovat vastakkaisilmiöitä.

 

Ajattelen niin, että ihminen voi olla positiivisella tavalla vieraantunut tai negatiivisella tavalla vieraantunut.

 

Tämä siis suhteessa havahtumiseen.

 

Positiivinen vieraantuminen tarkoittaa onnellisuuskupla- ja mukavuusalue-elämää. Ihminen on vieraantunut mukavuuteen, mukavuuksiinsa. Hän pystyy torjumaan hyvin paljon sitä mikä häiritsee mukavuutta. Hän on omissa rajoissaan tuottoisa ja yhteiskuntaa rakentava.

 

Havahtuneisuus on heräämistä, läpitunkeutuvuutta. Havahtuneisuus liittää ilmiöitä summaksi.

 

Negatiivisesta vieraantumisesta tulee ensimmäiseksi mieleen huumekoukku. Ihmisen fokuksessa on päivittäisen huumeannoksen etsintä ja käyttäminen. Kaikki konstit ovat sallittuja.

 

Jos ihminen on vereslihaisesti havahtunut niin arvelen, ettei hän pysty vieraantumisesta puhuttaessa olemaan muuta kuin negatiivisesti vieraantunut siis pakenemalla päihteisiin.

 

Havahtumiseen liittyy joskus voimakas keinottomuuden kokemus. Keinottomuuden tuska.

 

Toki käsitän havahtumisen myös vapautumisena ja juuri siitä aspektista oivallan Anthony de Mellon sitä käsitelleen.