Tätä kolmikantaa mietin ja sen puitteissa ajatteluni ponnistelee.

 

Ei haitanne vaikka toistan ja samalla yritän kirkastaa ajatteluani.

 

*

 

Sosiologia tutkii sosiologisia faktoja. Yhteiskunnan todellisuutta, yhteiskunnallisia ilmiöitä. Sillä ei ole muuta tehtävää kuin paljastaa todellisuutta. Se ei ota kantaa todellisuuteen.

 

Viisas yhteiskuntasuunnittelu hyödyntää sosiologisia faktoja ja kun on kyse suunnittelusta niin on kyse toiminnasta, jolla on jokin tavoite.

 

Rakennussuunnitelmasta seuraa toimintaprosessien kautta talo ja jos suunnitelma on huono niin talo on jotenkin muotopuoli tai siinä on jotain mikä ei kestä.

 

Yhteiskunnallisen suunnittelun tavoitteena ei nähdäkseni järkevästi tarkastellen voi olla kaaos tai yli varojen eläminen.

 

Yhteiskuntasuunnittelun summaava tavoite on turvallisuuskulttuuri ja on lupa jatkuvasti ottaa puheeksi mitä tarkoitamme turvallisuuskulttuurilla.

 

Itse hahmotan sen vakauden kulttuurina missä kansalainen voi odottaa, että hänen turvallisuuden tarpeisiinsa vastataan.

 

Rikolliset alakulttuurit, jengit ja kuppikunnat asettuvat vastakkain turvallisuuskulttuurin kanssa.

 

Olen huomannut aikaisemmin nettiä selaillessani, että turvallisuuskulttuuri kytkeytyy yksittäisen organisaation toimintakulttuuriin.

 

Täällä korostan sitä koko yhteiskunnan olemuksellisena ilmeenä.

 

Yksittäisenä toimijana tasavallan presidentin täytyisi olla jatkuvasti käsitteestä turvallisuuskulttuuri puhuja. Presidentin huolipuheeseen tulee aina sisältyä katsaus turvallisuuskulttuurin tilaan.

 

Käsitteen monikulttuurisuus yläpuolella on turvallisuuskulttuuri.

 

Mikään ei yhteiskunnassa saa olla ristiriidassa turvallisuuskulttuurin kanssa tai heikentää sitä.

 

*

 

Onnellisuuden kohdalla voitaisiin puhua onnellisuuden psykologiasta.

 

Se on sitä miten ihminen osansa hahmottaa, tuntee, yksilöllisesti kokee.

 

Onnellisuuteen kuuluvat lauseet "minä olen onnellinen / minä en ole onnellinen".

 

Turvallisuuskulttuuri tietenkin tahtoo edistää onnellisuuden kokemuksia mutta lopulta onni on ihmisen omassa rinnassa.

 

Ilman muuta on selvää, että turvallisuuskulttuurin repeämät aiheuttavat esimerkiksi traumatisoitumista mikä vaikeuttaa onnellisuuden kokemista ja synnyttää sille joskus erittäin mittavia haasteita.

 

Ihminen turvallisuuskulttuurin kehyksessä voi omilla vapaaehtoisilla teoillaan vahingoittaa onneaan.