Ajatellaan potilaan X ja lääkärin suhdetta. Heitä yhdistää jokin diagnostinen lääkärin tekemä johtopäätös.

 

Nyt mielestäni olisi mahdollista, että potilas X niin rohjetessaan ryhtyisi tekemään julkista ymmärryttämistyötä saamansa diagnoosin puitteissa. Tässä yhteydessä hän saattaisi käyttää käsitettä edunvalvoja. Hän ei tietenkään ole ammatillinen edunvalvoja.

 

Jos potilas X kouluttautuisi kokemusasiantuntijaksi niin sitten hän olisi sitä.

 

Lääkäri on tietenkin potilaidensa edunvalvoja. Hän ei pysty tekemään diagnoosia ellei hänellä ole asiantuntemusta ja laajaa käsitystä ilmiöstä. Hänellä on monia potilaita. Potilas X yksi heistä.

 

On lääkärin oma juttu miten hän suhtautuu edunvalvontaan julkisuusmielessä.

 

Ammattityössään hän joka tapauksessa on kaikkien potilaidensa edunvalvoja. Kuinkapa muutoinkaan!

 

Edunvalvonta on totuustyötä.

 

Mutta sitten voitaisiin ryhtyä puhumaan edunvalvontapolitiikasta ja tällöin törmätään käsitteeseen valta.

 

Silloin esimerkiksi joku puolue pyrkisi toimimaan ilmoittaen, että me ajamme tämän ilmiön asioita parhaiten. Kun tämä tehdään sumeilemattomasti niin olisin valmis puhumaan edunvalvonnan kaappaamisesta.

 

Kaappari kyllä kertoo ilmiöstä mutta kaiken täytyy olla linjassa poliittisen suosion tavoittelun kanssa.

 

*

 

Valtataistelua saattaa esiintyä toki yksilöidenkin välillä. Joku alkaa kyynärpäätaktikoida ja päsmäröidä ilmiöstä annettavaa tietoa. Hän haluaa kaapata edunvalvonnan.

 

Ehkä kaappari ylemmyydentunnossaan saa paljon hyvää aikaan mutta se ei välttämättä koske kaikkea.

 

*

 

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kaikenlaisia vaikuttamisyrityksiä.

 

*

 

Itse sanoisin olevani Pekka Kuusen ajatusperinnön edunvalvoja yksityishenkilönä. Siinä kaikki.

 

Pekka Kuusi oli ihmiskunnan edunvalvoja.

 

*

 

Media on myös korokkeelle nostaja.

 

On medialle suuri moraalinen ja ammatillinen kysymys ketä se korokkeelle nostaa.