Jos joku sisimmässään epäilee, että on kaiken kaikkiaan laajemmasta muutoksesta kuin ilmastonmuutoksesta kyse niin ymmärrän tätä epäilyä. Olen samaa mieltä.

 

Elonkehässä on tarkasteltava hyvin monenlaisia aspekteja.

 

Sosiologina huomioni kohteena ovat erityisesti yhteiskunnalliset aspektit.

 

Sillä tapahtumien historiallinen kulku tulee muuttamaan yhteiskuntia.

 

Ihminen on olento, jolle on ominaista, että hän voi puhua täysin toista kuin mitä hän käytännössä tekee.

 

Elonkehän kannalta ratkaisevaa on se mitä ihminen tekee.

 

Ihminen osaa pettää itseään ja toisia.

 

Itsepetos on sitä että kieltäytyy näkemästä sen mikä on aivan käsillä.

 

Ihminen käy viivytystaistelua totuuden kanssa.

 

Havahtuminen on tapahtumien kulun huikaisevan suuruuden käsittämistä.

 

Jättiläismäisellä ihmiskunnalla ei ole toista planeettaa mutta jotkut saattavat jossain ajatella, ettei tarvitakaan toista planeettaa. Riittää että on esimerkiksi Suomi väistöalueena.

 

En ole koskaan ollut umpioitumisen kannattaja mutta on selvää, että toimivalla yhteiskunnalla on kestokykynsä ja kun se ylitetään niin suuret vaikeudet alkavat.

 

Pekka Kuusi kirjoitti - kuten miljoona kertaa sanottu - muutosvaatimuksen kirjaansa Tämä ihmisen maailma, joka ilmestyi noin 40 vuotta sitten, vuonna 1982.

 

Vaikka Kuusi sivuutettiin niin hänen sanomaansa ei pysty sivuuttamaan silloin kun se yhtyy aikakauden muutoksen toden näkymiin.