Olen taas etsinyt blogilleni uutta ilmaisevaa nimeä ja olkoon sen nyt ainakin hetken niin kuin se nyt on. Usein hätkähtelen ja sitten säntään koneen luokse ja kirjoitan jotakin missä mielestäni on pointti.

 

Mutta olen tietysti vuosien varrella hätkähdellyt kirjoittamaan sameutta & soopaa mikä sekin silloin osalle kirjoituksista sopisi otsikoksi. Onneksi on poistomahdollisuus!

 

*

 

Tämän kirjoituksen otsikkoon liittyy huokaisu & hymähdys.

 

Me kaikki ihmiset käsikirjoitamme koko ajan elämäämme vaikka emme olisi kirjailijoita.

 

Mitä tapahtuu, missä olemme mukana se kirjoittuu sisäisessä puheessa käsikirjoitusmuotoon. Tapahtuu myös tervettä unohtamista, joka on muuta kuin traumaattinen amnesia.

 

Terveen unohtamisen paikalle tulee uusia tapahtumia ja kohtaamisia. Traumaattisen amnesian sisältö taas ei unohdu, koska se on aktiivisena amnesian sisällä ja sisältönä.

 

Jos amnesia purkautuu niin se purkautuu niin sanotusti vereslihaisella tavalla.

 

*

 

Traumaa tekisi mieli paeta. Etsiä pakokeinoja mutta totuus on, ettei sitä pääse pakoon.

 

Sen kanssa on elettävä. Niin on käynyt kuin ilmeisesti on käynyt.

 

*

 

Ei ole muuta mahdollisuutta kuin käsikirjoittaa trauma omaan elämänkäsikirjoitukseen mukaan ja elää sen kanssa. En usko, että tätä käsikirjoitusta pystyy kiirehtimään. Se ottaa sen ajan minkä se ottaa.