Ajattelin muuten äsken aika kauan sitä miten sosiologian teorianmuodostus tulee kehittymään lähivuosikymmenten kuluessa…

 

Niin. On kai melko selvää, että väestökehitys - ihmistsunami - merkitsee stressin kasvua yksilötasolla.

 

Ihminen on virheitä tekevä olento mutta yhä vähemmän on varaa virheisiin. - Ei ole varaa mainehaittoihin.

 

Yhä selkeämmin yksittäinen ihminen on korvattavissa uudella tulokkaalla. Työnantajilla on mistä ottaa. Ovista valuu sisään ihmisvirta pakotettu hymy naamallaan, joka kyllä löytyy vaikka maski äkisti riuhtaistaisiin pois.

 

Taistelutilanteet lisääntyvät.

 

Kaupunkiympäristöt ovat stressaavia meluineen ja ruuhkineen.

 

*

 

Kun tapahtuu jotain mitä kukaan ei oikeastaan yksilötasolla tahdo ollaan nimenomaan sosiologisten kysymysten parissa.

 

Yksilö sovittautuu yhteiskunnallisiin voimakenttiin mitä hän ei pysty haastamaan ja jos haastaa hänestä tulee nopeasti epätoivottu henkilö, outsider, hylkyleiman saanut.

 

*

 

Tekisi mieleni asettaa vahva hypoteesi, ettei ihmisen psykofyysistä rakentumista ole tarkoitettu siihen kehittymiseen mihin kuuluvat mukaan ihmistsunami, nopea liikkuvuus ja tieteellisteknillisen ahmintakulttuurin vaatimukset.

 

Yhteiskunnalliset voimat näkyvät yksilötasolla erilaisina sairauksina. Kehon ja mielen sairaus- ja uupumustiloina.