En ajattele, että alla kuvaisin ihmiskunnan tilanteen elonkehässä oleellisesti väärin. Kuva on kauhistuttava. Ylitse vyöryvä, ahdistava.

 

Mitä sitten voisi tehdä? Jos on suomalainen ihminen.

 

Sanotaan, että esimerkkiä seurataan. Esimerkillä on vaikutusta. Sodassa lähijohtaminen on esimerkillä johtamista.

 

Suomalainen esimerkki on toimivan yhteiskunnan rakentamista ja ylläpitämistä.

 

Me pystymme näyttämään maailmalle mitä on yhteiskunta missä on korkeatasoinen turvallisuuskulttuuri.

 

Olemme ymmärtääkseni jonkinlaisessa suuressa ratkaisussa. Jos ratkaisu on uhat ja vaarat sivuuttava niin seurauksena on rappio.

 

Emme pysty huutamaan koko maailmalle. Tai se nyt ainakin on turhaa.

 

Arjen realismi on se mikä on tärkeätä.

 

Tehdään hyvää ja turvattua elämää meisyydessä.

 

Siltikin - tässä historian vaiheessa - sanani voivat olla jo eräänlaista psykoottista optimismia minkä todellisuus on jo ohittanut.