Kun jojottelen blogini kanssa niin tietysti taustalla on myös totuuden arkuus.

 

Suhtaudun tapahtumisiin aika lailla juridisesti. Siis epäily ei riitä vaan tulee olla näyttö ja jos näyttöä ei ole niin epäily saattaa mennä valehtelemisen puolelle ja kukapa tahtoisi valehdella.

 

Vaikka toki aikanamme valehdellaan ja manipuloidaan. Kun asioita tutkii eri suunnista niin näyttäytyy erilaisia aspekteja. Uusia kuvakulmia.

 

On aina syytä tajuta niin minun kuin muunkin, että kärsimyksen kokemus sinänsä ei ole näyttö muusta kuin, että kokee kärsimystä.

 

Oikeudessa joudutaan pohtimaan näytön riittävyyttä.

 

Itse en katso muodostavani mitään tuomioistuinta. Olen ihmettelijä ja tiedon etsijä tukalassa paikassa.

 

Kristitty jättää tuomion ja armon kysymykset lopulta Jumalalle.

 

Tämä ei poista tarvetta hankkia lisää tietoa ja toimia suojaavasti niissä tilanteissa mihin ei oikeastaan koskaan voisi sijoittaa järkevästi ajatellen epäilystä ja kauhun toteutumista.

 

Ihmisestä voisi tulla myös tahtomattaan valehtelija…