Raivo on pelottava ilmiö. Kaikkien ihmisten voimavaroihin ei kuulu raivo. Hyvä niin. Jokainen toki kiukustuu, suuttuu joskus.

 

Olen katsonut taltioituja ulkomaisia poliisivideoita paljonkin viime päivinä. Siis tosi tilanteita. Ihmisiä kuolee oikein todella. Sekä rikoksentekijöitä että poliiseja.

 

Tilanne voi äkisti räjähtää silmittömäksi hyökkäykseksi poliisia vastaan.

 

*

 

Kun on luonteeltaan pohdiskelija niin koko ajan pohdiskelee jotain.

 

Totta kai on näkymiä striimeihin… mielenosoituksiin.

 

Meillä ei mielestäni ole kuitenkaan poliittista raivoa katuväkivaltamielessä isona aaltona. Mielenilmaisuja toki on. Niin, sitä mitä voi sanoa vihapuheeksikin. On sitä minkä poliisi määrittelee niskoitteluksi.

 

Kun kirjoitan yhteiskuntamme turvallisuuskulttuurista yläkäsitteenä niin poliittista raivoa pitäisi ehkäistä kaikin keinoin ja se on yhteiskunnan päätöksentekijöidenkin työtä.

 

*

 

Mitä suomalainen raivo on? Tarvitseeko asia päivittämistä? En tiedä tarkoin. Äkisti ajatuksiin tulee ainaisten suomalaisraivojen ikuisuusluettelo - ainakin osa - ja josta saattaa muodostua vaaratilanteita poliisillekin.

 

Humalaisen raivo, mustasukkaisuusraivo, eroraivo, erotetun raivo, rahansa menettäneen raivo, psykoottinen raivo, petetyn raivo, pilkatun raivo, työpaikkakiusatun raivo…

 

Tietysti myös maalittajien saalistava raivo.