Vuodesta 2009 alkaen ajatukseni ovat askaroineet aivan varmasti blogikirjoituksissani sisäisen voiman ja hyvän itsetunnon kanssa.

 

Mahtipontinen itsetunto tai heikko itsetunto (luhistuva itsetunto) ovat muuta kuin hyvä itsetunto.

 

Oikeastaan melko arvoituksellisia asioita nämä hyvään itsetuntoon liittyvät kysymykset…

 

*

 

Äkisti tulee mieleen sellainen asia kuin sotilaskoulutus. Sen tarkoituksena on tietenkin kouluttaa taistelijoita, jotka säilyttävät toimintakykynsä kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pitkälle. Eivät lamaudu. Eivät murru. - Jokainen on murrettavissa mutta murtumiskohtaa yritetään siirtää niin kauas kuin pystytään.

 

Vasta sodan todellisuus testaa lopulta taistelijoiden toimintakyvyn mihin liittyy hyvä itsetunto.

 

Sama koskee tietysti vaikkapa opettajia. On kyettävä toimimaan luokassa kaikissa olosuhteissa silloin kun oppilaat haastavat ja kaaoskin voi olla lähellä.

 

Opettajalla täytyy olla sisäistä voimaa. Se on oleellinen perusta, jonka päälle sijoittuu ammatillinen pätevyys.

 

*

 

Ei kai voi olla hyvää itsetuntoa ilman sisäistä voimaa. Tuo sisäinen voima ei murru silloin kun sitä koetellaan. On koeteltava erittäin paljon, että murtuminen tapahtuu...

 

*

 

Ihmisen sisäistä voimaa on suojeltava: siksikin rajat ovat tarpeen.

 

On tilanteita ja olosuhteita missä lapsen sisäinen voima ei pääse kasvamaan. Siitä tulee kitukasvuinen, muotopuoli, vajavainen.