Olen tietenkin joutunut elämäni suurissa sosiaalisissa kolareissa ja kipupaikoissa miettimään mitä on normaali. Täytyy muodostaa jokin suhde normaaliin, että selviää päivästä toiseen.

 

Ei tule lähteä siitä, että tuo normaali iskee silmille ja päsmäröi joka mutkassa.

 

Nyt tämä mitä kirjoitan ei tarkoita minkään rikollisen ja toisen ihmisen alistamisen ja ankeuttamisen hyväksyntää.

 

*

 

Mutta otsikossa on myös ilmaisu normaali kuolleisuus.

 

MIKÄ ON NORMAALI KUOLLEISUUS IHMISPOPULAATIOSSA, JONKA KASVU VUODESTA 1900 TÄHÄN HETKEEN ON ÄLLISTYTTÄVÄN TSUNAMIMAINEN?

 

Elävien ihmisten määräkö vain tsunamimaisesti kasvaa?

 

Pyritäänkö poikkeukselliseen kuoleman ehkäisyyn? Työhön, joka on lähinnä epätoivoista? Absurdia!

 

*

 

Elonkehässä on elämää.

 

Ihmistä voidaan tänään tarkastella luonnon kokonaisuuden kannalta sekä luontokappaleena että kiusankappaleena.

 

*

 

On normaalia, että elämässä on elämää ja kuolemaa.