Varmastikin mielessäni on aina jonkinlainen ihanneyhteiskunta, ihannekaupungit tuossa yhteiskunnassa. Miksipä ei olisi! Ihanneyhteiskunnassa toteutuvat arvot parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Mietin, että myötäntunto kuuluu kaikille. Myötätunnon perustana ei saa olla tuttuus tai kaveruus.

 

Tuntemattomalle kuuluu myötätunto ja huomiointi.

 

Mitä tapahtuu myötätunnolle kun ihmismäärä kasvaa sillä kiihkolla kuin se tänään kasvaa ja on viimeiset sata vuotta kasvanut? Kuinka on?

 

Olen käsityksessä, että ihmisen täytyy oppia ohikulkijaksi suurkaupungissa. Myötätuntoa ei pidä jakaa kaikille. Se ei kuulu kaikille. Se on kylmäävä ajatus.

 

Myötätuntoa ei jaeta kilpailijoille suurkaupungeissa eikä myötätuntoa jaeta luusereille, ettei vain kukaan vallanpitäjä käsittäisi, että on putoamassa luusereiden joukkoon.

 

Suurkaupungit ovat stressikeskuksia. Ne ovat myös myötätunnon puuttumisen keskuksia.

 

Tämä ei tietenkään sovellu kaikkiin missään olosuhteissa. Toisenlaisia ihmisiä on mutta luulen heidän olevan poikkeuksia.

 

Lauma tekee kaltaisekseen. Lauman paine. Selviytymistaistelun paine.