Ei ole epäkristillistä ajatella, että elämää on muuallakin kuin tällä planeetalla. Pelkin paljain silmin tähtitaivasta katsoessa huikaistuu ja ihmettelee.

 

Maaplaneetta ei suinkaan näyttäisi olevan kaikkeuden napa.

 

Valtavuus on valtavuutta ja on silloin lupa puhua Jumalan valtavuudesta.

 

En ymmärrä itsensä tyhmistämistä kristillisyyteen kuuluvana. Meidän täytyy ottaa tieteen havainnot huomioon silloinkin kun todellisuuden luku alkaa mutkistua.

 

Kaikkea saa miettiä eikä miettimättä pysty olemaankaan.

 

Tämän maailman elämään kuuluu sen valtiasolennon - ihmisen - määrällinen paisumus hyvin lyhyessä ajassa samoin kuin erilaisten keksintöjen paisumus. Se on kyllä kummallistakin. Äkisti kaikki menee huimaan nousukäyrään ja viime vuosisadalla käytiin myös kaksi maailmansotaa ja muita sotia. Tietysti tappamista tapahtuu kaiken aikaa.

 

Liikkumiseen liittyvät välineet kehittyvät kehittymistään. Matkustajakoneilla Suomeen voitaisiin parissa päivässä tuoda valtava määrä ihmisiä… tai laivoilla.

 

Tänään tiedämme ilmastonmuutoksesta mutta emme tiedä sen nopeudesta. Asia on mahdollista kiistää. Piankin äärimmäiset säänvaihtelut ovat kiistämättömiä. Ne huomaa taviskin.

 

Jotkut puhuvat suoraan kuudennesta sukupuutosta mikä nielaisee suurimman osan nykyelämästä mukanaan. Seuraa jonkinlainen siirtymävaihe ja sen jälkeen planeetallamme todennäköisesti alkaa uudistunut elämä mihin ihminen ei mahdu mukaan.

 

Kaivauksissa sitten uudet olennot löytävät kerroksen mihin ihminen kuului.

 

*

 

Monissa avaruuselokuvissa muukalaiset kuvataan vihamielisinä. Orjuuttajina.

 

Mutta onko sittenkin niin, että orjuuttamisen pelko kuuluu toisen ihmisen toimintaan eikä vierasolentoihin. Ihminen orjuuttaa toista ihmistä, pyrkii siihen.

 

Ehkä meitä ei ole hylätty… ei vain tiedetä… tai jotenkin tietävä voima on liian vähäinen tapahtumien kulkuun nähden…