Kristityt kantavat todistamistaakkaa. - Jumala pitäisi todistaa hyväksi Jumalaksi. Ei passiiviseksi Jumalaksi tai pahaksi Jumalaksi.

 

Toivon, että oma kilvoitteluni olisi jotenkin riittävä… hetkittäin joudun ottamaan ikään kuin lomaa ortodoksikristillisestä uskonnostani. Löysäämään. Minun täytyy välttää pään ylikierroksia.

 

Tiedän kauhun.

 

Maailmassa on ihmiselämän todistusaineistoa mikä osoittaisi, että Jumala saattaisi olla eräällä tavalla luonnevikaisesti paha ja hihitellä jossain kun ihminen on voimattomasti keskellä kauhua.

 

Toinen ajatus mikä nousee on se, että Jumala on passiivinen. Ikään kuin poistunut tältä planeetalta uusille elämän planeetoille. Ihminen on jäänyt yksin.

 

On kumminkin niitä, joilla on herkullinen onnellisuuskupla ja jos siitä sitten kiittää kohdalleen osunutta hyvää Jumalaa niin onhan se kaunista ja sopivaa.

 

Ehkä juuri tällaisesta ajattelusta täytyisi olla hiljaa.

 

Toisaalta en vähättele tätä ajattelua. Se on ajattelua mikä on ajateltava. Se tulee mieleen yksinkertaisesti jo toisten ihmisten kärsimyksiä seuraamalla ja niitähän netistä kyllä löytyy. Monenlaisia kärsimystarinoita on dokumentoitu.

 

Usko on tietenkin Jumalakeskeistä ja silloin on joskus todettava, ettei ymmärrä Jumalan hyvyyttä. Ei käsitä kuvioita. Ei tajua missä on mukana siinä prosessissa mitä sanotaan tietoiseksi elämäksi.