Otsikolla en tarkoita kirkon sisäisiä asioita. Kun olen ortodoksikristitty niin olen kirkon rivijäsen ja maksan kirkollisveroni ja tietenkin odotan, että nämä pandemiakuviot nyt väistyisivät.

 

Voin tuoda kirkon puitteissa esiin asioita mikäli niin harkitsen mutta luultavasti siihen ei ole suurempaa intoa tai tarvetta. Ymmärrän olla opillisissa asioissa hiljaa. Jos joku kysyy ortodoksisuudesta niin ohjaan pappien suuntaan.

 

Viittaan otsikolla kirkon toimintaympäristöön ja sen muutoksiin.

 

Tämä on kirkon jäsenelle painava moraalinen kysymys. Elääkö maailmassa vetäytyneenä kuten luostarissa? Vetäytyneenä rukouselämään vai ottaa asioihin kantaa mihin suuntaan minua tietysti vetää yhteiskuntatieteellinen koulutus ja opettajankin koulutus.

 

Tietysti myös oma persoonani nyt on vain yhteiskuntaa tarkkaileva ja mielikuvitus on toki pelissä mukana myös. Näen mitä näen. Aavistelen mitä aavistelen.

 

Vaikka on vaivoja niin ikä ei ole aiheuttanut tahtoa vetäytymiseen sekään.

 

Pidän kotiani jonkinlaisena todellisuuden tutkimuskeskuksena enemmän kuin munkin kammiona.

 

Olen soittanut hälytyskelloja ja kellojen soittaminen on äänten toistumista. Yhä voimakkaammin  hälytyskelloja tulisi soittaa.

 

Me olemme valtavassa ihmismäärän kasvussa mitä nimitän ihmistsunamiksi mikä tapahtuu ilmastonmuutoksen aikakaudessa.

 

Koronapandemia ei ole luonnoton asia vaan se on suoraan kirjoitettu luettavaksi Charles Darwinin Lajien synnystä CD:n ajattelussa, että kasvuun lopulta suuntautuu sitä vähentäviä voimia.

 

Mikään kristillinen kirkkokunta ei ota kantaa väestönkasvuun. En ole ainakaan kuullut. Mieluummin niin, että väestönkasvua edistetään jopa lietsotaan.

 

Kun väestönkasvualueille syntyy ihmisen tai luonnon toimin oleellista epävakautta niin alkavat aikaisempaa suuremmat väestösiirtymät. Suomi on tietenkin nykyhahmottelussa väistöalue. Sellainen alue mikä ottaa vastaan tulijoita. Se haastaa yhteiskunnan kestävyyden.

 

On aika perusteltu ajatusprosessi siinä, että kirkot tulevat piankin toimimaan yltyvässä kaaosympäristössä, jonka ihminen osittain itse toimillaan on saanut aikaiseksi.

 

Itse luen Raamattua niin, ettei Jumala ole tarkoittanut ihmistä vain sekoilijaksi tai voimattomaksi tapahtumien sivusta seuraajaksi. Ihmisellä on ohjaus- ja suunnitteluvastuuta. Ihmisen pitäisi olla luonnon järkevä puutarhuri.

 

Oudoksun ja ällistelen ihmisiä, jotka ovat niin sanottuja lopun ajan merkkien lukijoita. He ovat menneet siihen tilaan.

 

Katson, että kristityn vastuuseen kuuluu kaaoksen vastustaminen ja rauhallisen toimintaympäristön edistäminen siten kirkollisellekin toiminnalle.