Kaikessa mitä kirjoitan blogiini kuiskaa taustalla enemmän tai vähemmän huoli. Olen huolen ihminen. Jokin lekotteluloma rannalla olisi tälle Rannalle mahdoton asia.

 

Tietysti nimi niin, että kun ihmiskunta on hukkumassa typeryyteen niin sen olisi päästävä realismin rannalle.

 

Huoli… kalvava huoli kaiken aikaa…

 

Huoli itsestä ja omista edesottamuksista. Huoli siitä, että tulisi toimeen ja käyttäytyisi tolkullisesti.

 

Huoli kotikaupungistani Vaasasta. Että se vaaleissa saisi todellisuudentajuisia päättäjiä.

 

Niin, huoli ihmisolennosta, joka on hyvin haavoittuvainen.

 

Huoli ja pelko siitä, että ihmistsunami nostaa ihmisessä piilevän pedon esiin. Että jotkut jo loitsivat petoa esille ja ryhmäyttävät ihmisiä pedon suunnassa.

 

Huoli elonkehästä ja sen elämän monimuotoisuuden säilymisestä.

 

Joskus huoli muuttuu fyysiseksi kivuksi.