Pelkään havahtuneiden erityisnuorten puolesta monin tavoin. Heidän näkemisensä on läpi näkemistä ja he voivat sanoa suoraan sen mitä he ovat nähneet. Se kuuluu tähän asetelmaan.

 

Elämässähän ei pidä sanoa suoraan. Vaikka työpaikkakokouksessa pomo pitäisi pyssyä ohimolla ja vaatisi sanomaan suoraan niin on sanottava se minkä olettaa pomon tahtovan kuulla.

 

Politiikassa menestyvät nuoret eivät tule turhaan kohotetuiksi. He osaavat miellyttää kohottajiaan. Siinä poliittinen noste syntyy.

 

Kansa ihmettelee tuntematonta melko nuorta ihmistä, joka on korkeassa valta-asemassa. Niin ei kuitenkaan tapahdu yhtäkkiä. Kyllä siellä on jo nostamisen prosessi ollut.

 

*

 

Kun ihminen on havahtunut läpinäkijä niin hän saattaa esiintyä ikään kuin tiuskaisemalla mikä tietenkin tulkitaan huonoksi käyttäytymiseksi.

 

*

 

Kun minulla ei ole lasta eikä siten myöskään lastenlasta eikä milloinkaan niin edelleen lapsia niin en koskaan joudu henkilökohtaiseen moraaliseen paineeseen.

 

Blogissani yritän hahmotella ja sanoittaa havahtunutta erityisnuorta mutta juuri nyt en tiedä miten osaisin ohjata häntä menestymään elämässä, koska kaikki ohjeet tuntuvat hänen latistamiseltaan.

 

Yritykseksi pakottaa havahtunut erityisnuori muuksi kuin hän on.

 

Vaikuttaisi siltä, että ihmistsunamin massojen taistelussa havahtuminen on todellakin haitta.