En pidä siitä, että suomenmieliseksi itsensä ilmoittava ihminen alkaa vääristyä sellaiseksi, joka ei huomaa globaaleja ongelmia tai väheksyy niitä tai hidastelee auttamisesta.

 

Tätähän suomenmielisyys ei ole!

 

Suomenmielisyyteen kuuluu auttaminen siten, että auttaja tunnustaa auttamisensa toisin sanoen jaksamisensa rajat.

 

Jokainen ammattiauttajan työtä tekevä huomaa ennemmin tai myöhemmin, että on aivan pakko huolehtia omasta jaksamisesta. Jos sitä ei tee niin uupuu toimintakyvyttömäksi ja silloin on hyödytön. Tämä sama voidaan siirtää kansakunnan jaksamiseen.

 

*

 

Minähän suomenmielisensä ihmisenä kirjoitan vuodesta toiseen elonkehän suurimmasta nykyongelmasta ja se on ihmisten määrän huikaiseva jatkuva kasvu mihin kuuluu kuluttamisen ideologia niin paljon kuin vain mahdollista.

 

Ihmistsunamin ongelmatiikkaa ei pystytä ratkaisemaan Suomen maaperällä mutta Suomi on mahdollista viedä kaaokseen ihmistsunamin seurausvaikutuksilla.

 

Kaikki todellisuuskäsikirjoitukset missä ei huomioida ihmistsunamin totuutta ovat auttamatta vääriä. Ne on ehkä tehty miellyttämään jotakin ja silloin ne miellyttämisessään erehtyvät.

 

Kun olen sosiologi niin voi vain rehellisyyden nimissä kysyä KUINKA VÄHÄN sosiologit puhuvat ihmistsunamista, sillä vähän he siitä puhuvat vaikka yhteiskuntatieteilijöinä heidän pitäisi siitä nimenomaan puhua. Osoitan sormellani suomalaisia yliopistotutkijoita.

 

Ehkäpä yhteiskuntatieteissä tutkitaan huomattavasti enemmän ihmisen sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiä kuin IHMISTEN MÄÄRÄÄ.

 

Tietysti on selvä, että jokainen sosiologi potee heti tyhjän kauhua, avuttomuutta kun nostetaan tiskille väestömäärän asia. Ja yhdistetään siihen ilmastonmuutoksen näkymä. Silloin alkaakin pala tukkia kurkkua.